Joulu oli tänä vuonna erilainen kuin koskaan ennen. Menimme viettämään joulua Lieksan seudulle Tn vanhempien ja suvun luo. Pirun kylmää oli koko ajan, mutta ainakin oli valkea joulu. Parhaimmillaan taisi olla reilu 34 pakkasta, mutta Yoyokin liikkui urheasti ulkona tossut jalassa ja haalari-villis yhdeistelmä päällä eikä kylmyys tuntunut haittaavan!
Aato Yoyo joutui viettämään boksissa, koska pienten lasten läsnä olo jännitti, ihmetytti ja hieman pelottikin niin mukavin paikka neidille oli oma turvallinen pesä, johon tuotiin herkkuja paljon! Ja nämä herkut olivat Yoyolle suuri joululahja, kun mitään muuta tuolle oli turha hankkia. Leluja kun on kotona pilvin pimein.
Itse sain joululahjaksi vaikka ja mitä, mutta nostettakoon esiin kauan toivomani '(video)kamera. Ja pukki toi minulle Sony DSC-WX5 kameran, jonka käyttöä olen alkanut harjoitella ahkerasti. Tärkein ominaisuus on HD-laatuinen videokuva, joka on testattu nyt kaksissa treeneissä kahdessa eri hallissa. Ensin ATT-areenalla suht pimeässä kohtaa ja Viiksi-areenalla valoissa. Molemmissa kuva on ollut hyvää ja laitan ne tännekin, kun saan purettua videot kamerasta (tarvii tuolta Kepolta pyytää hiukan apua ;))
Kun joulu oli vietetty oli aika matkustella Turkuun oman perheen ja oman rakkaan ystävän luo. Turun reissu kului rentoutuen, nautiskellen, nauraen, pelaten, shoppaillen ja koiratouhuja tehdessä.
Kävimme treenaamassa yhdet sikamakeet treenit, joissa Yoyo yllätti minut taas monesti taidoillaan, joita en uskonut että siltä löytyisi. Hienoa irtoamista, hyvää keppi hakua, hyvää itsenäistä keppi työskentelyä, hienoja sylkkäreitä, hienoa itsenäistä työskentelyä, hienot poispäin käännöt ja mahtava pöytä. Kontaktit tosin yritti tehdä kisa suorituksena, kun oli uusi paikka, mutta pienten palautusten jälkeen nekin meni hienosti.
Turussa tilattiin Yoyolle myös uusi talvitakki HelsiTarilta ja samalla Verdi sekä Osku tilasivat omansa ja minä tilasin itselleni pientä kivaa.
Uusi vuosi vietettiin kotona juhlien pienellä porukalla, mutta juhlista saatiinh silti ihan railakkaat ja onnistuneet ja niistä palautumisessa menikin hetki.
Toinen päivä oli vuorossa Hukka-Hallin avajaiset joihin olin lupautunut mätsäri tuomariksi, rally-toko näytökseen sekä pujottelukisaan. Rally-toko näytös sujui hienosti ja Yoyo työskenteli keskittyneesti omaan hommaansa eikä välittänyt yleisöstä.Tuomaroin ensin lapsi ja koira -kisan, joka oli todella mukavaa. Kaikki pikkuiset lapset esittivät hienosti koiransa, mutta muutama erottui vielä enemmän edukseen hienosta tasokkaasta joukosta. Voiton vei poika ranskiksen kanssa. Seuraavaksi olivat vuorossa Jht, joita oli erittäin haastava tuomaroida! Mukana oli niin ne händlerit, jotka kisasivat aktiivisesti (kai lähes SM-tasolla) ja ensikertalaiset. Esitys valikoima oli siis suuri, mutta silti hyvä ja tasokas. Joten voittajaa ei ollut helppo valita. Muutama koirakko oli jäänyt mieleen jo heti kehään astuttuaan ja jäivätkin sitten kärki sijoille. Voiton vei tyttö joka esitti mopsia. Näköjään minua on miellyttänyt lättänä naamat tänään??!!??
Kun pari hommaa oli vedetty kehässä tuomaroin pienet aikuiset. Pareista suurin osa oli tasaväkisiä, mutta pienet erot helpottivat suurilta osin nauhojen jakoa. Sinisten kehä oli vaikein. Luulin että kehässä olisi ollut selvästi muutama tähti, jotka olivat jääneet mieleeni, mutta ei! Sieltä nousi uusia tähtiä esiin, jotka loistivat isossa porukassa hienosti. Voiton vei lopulta whippetti. Punaisten päätökset olivat mielestäni helpommat, tosin silti yllättäviä muutoksia tein loppu suoralla. Voiton vei vanhempi villakoira, joka hurmasi reippaudellaan eduksi ottaen huomioon noin seitsemän vuoden ikäeron muihin kilpailijoihin.
Eilen sitten saatiin mahdollisuus mennä ACEn treeneihin erään seuralaisemme tilalle ja hyödynsin tilaisuuden ilomielin. Rata vaikutti sujuvalta profiililtaan, mutta se sisälsi muutamia juttuja, joita välttelen mahdollisuuksien mukaan omien pelkojeni takia.
Alkuun tehtiin pakkovalssi-saksalainen yhdistelmä neljälle ekalle esteelle. Jo viime vuonna Elisa sai minut vakuutettua pakkovalssien hyödystä, joita en ollut aiemmin suosinut lähes ollenkaan. Nyt ne kuuluvat vakituiseen työkalupakkiini. Seuraavaksi oli tiedossa se minulle paha paikka. Eli koiran kääntö jaakolla. Kaihdan jaakkoja, koska Yoyo on reagoinut niihin todella voimakkaasti pysähtyen, jos ajoitus on ollut vähänkin pielessä. Nyt sain onnistumaan monta peräkkäin! seuraavaksi toinen kauhun paikka: niisto-sokkari, jonka jälkeen seuraava hyppy oli edellisen tasolla, mutta se onnistui todella hienosti!!! Mitä ihmettä. Tässä on ollut myös tuo stoppien pelko, mutta olen ehkä oppinut tekemään jotain oikein. Nyt tavoitteeni on selättää nämä kaksi pelkoa henkisin ja fyysisin keinoin ja ottaa niistot ja jaakot mukaan vakiokalustooni.
Keppien kanssa tuli esille taas sama onkelma kun joskus aiemmin. Pitkän runkonsa takia Yoyo ei pysty kovasta vauhdista aina kääntämään itseään kakkos väliin vaikka kuinka yrittäisi. Olisi siis opeteltava saatto (tai mikä se nyt onkaan) ja lupasin Tiialle opetella tämän seuraavaksi. Treeneistä jäi paljon käteen ja tätä sulatellaan nyt ja opetellaan uutta.
Nyt paneudun KooKoo-99n radan suunnitteluun :)
Kommentit