Hei,

olen Yoyo ja olen puolentoista vuoden jälkeen taas hormooni-hirviö. Ja tässä on viikon tarinani. (Tarina on aika sama kuin kesällä 2009)

"Tiistai haamuna lähdin äidin kanssa halille treenaamaan. Äiskällä taisi olla mielessä kontaktien ja keppien tehotreenaamista, mutta ajatus ei oikein mielyttänyt minua. Tokihan minä vähän kokeilin, mutta tuli mieleen paljon muita ja ehkä hieman väsyttikin niin en oikeen jaksanut itse miettiä mitä tein. Sitten lopetettiin agi ja kokeiltiin hieman tokoa. Kyllähän minä taas vähän tein mutta mielenpäällä oli vähän muuta. Kivoja hajuja ja huoltomiehiä. Sitten lähdettiin kotiin vaatteisiin topattuna kun oli kylmä. Kotona minä kömmin peiton alle, jossa olen viettänyt paljon aikaa."

"Kotona äiti oli vähän hassulla päällä. Se siivosi ja siirteli tavaroita todella paljon ja häiritsi minun peiton alaista untani. Tosin olihan tuossa hyvätkin puolensa. Sain oman paikan senkin päältä, josta on hyvä näkymä suoraa ikunasta ulos. Illalla äiskä meni Kiiran kanssa treenaamaan ACElle ja minä jäin nukkumaan lämpimiin peiton koloihin. Äiskä kertokoon tästä lisää, kun en itse tiedä"

Noh minäpä kerron sitten ACEn treeneistä. Kiiran kanssa tehtiin ensin yksi kierros stars (?) rataa. Rata oli mukava rallausrata ja Kiira yllätti taas sillä että sain irrota kepeiltä. Tiia sitten ylensi meidät tutustumaan jokers (?) rataan, joka oli sitten pituudeltaan 42 estettä.
Kiira luki todella hyvin vastakkaisen käden vetoa eikä tarvinnut kovaa vetoa. Kiiran kanssa tehty niisto-sokkari on niin helppo, kun Yoyon kanssa se tuntuu niin tahmealta. Niistosokkarin kautta putkeen josta kunnon veto, jonka ajoitusta piti hieman treenata samoin kuin seuraavaksi tullut takaaleikkaus. Radalla oli sitten minulle yksi kauheista kauhein kohta: ennakoivavalssi - jaakotus - niisto. Yoyon kanssa olisin  aivan avuton, mutta taitava Kippura osasi kohdan hienosti ja kun minä vielä tajusin Kiiran ajoitukset niin vau! Ajoituksia siis ehkä treenattava molemmilla koirilla. Iloisena kotiin.

"Minä olen jatkanut haaveilua moonta päivää ja kun vielä pakkasta on ollut niin eipä ole uloskaan päässyt haaveilemaan kovin pitkäksi aikaa.
Perjantaina äiti sitten otti minut mukaan taas hallille. Tarkoituksenani oli odotella boksissa koulutuksen ajan ja sitten pääsisin itse treenailemaan. Noh pääsinkin jo aikaisemmin jonkun tytyön kartturoimaksi ja kivaa oli!Tykittelin vähän menemään ja liukastelinkin hieman.
Sitten kohta äiskä treenas mun ja Kiiran kanssa. Rata oli ihan hauska, mutta mieleen tuli taas vähän kaikkea enkä viitsinyt tehdä taysillä. Hauskinta oli rallata Kiiran kanssa pitkin kenttää aivot narikassa. (Äiskä haluis että juoksissin samalla vauhdilla radallakin, mutta en viitsi) Kiiran kanssa sitten tehtiin vielä vähän kontakteja yhdessä ja erikseen."
 

"Lauantai aamu näytti siltä että oltiin lähdössä reissuun, kun äiskä pakkaili tavaroita ja tiedossa oli varmaan agireissu, kun kassiin sujahti agilitykengät ja nameja. Ilokseni näin että autossa odotteli Miko. Hyvä kisakaveri!
Päästiin perille ja paikka oli minulle uusi. Aika hieno, mutta kylmä minulla oli ja isot kivet ei oikeen miellyttänyt tassujani.
Ensimmäisellä radalla yllätin äitin ja karkasin sekä moikkasin tuomaria. Kauhia vauhti mulla oli päällä sen jälkeen ja kepeille äiti ohjashyvin. Sitten kolahti tassut rimaan ja piti alkaa vähän varomaan ja haaveilemaan. Kehut sain, mutta heti jousuin topatuksi vaatteisiin tossuista lähtien. Yök sanon minä!
Toisella radalla pysyin sitten äitin mieliksi lähdössä paikallani ja radan jolkottelin ihan kivaa vauhtia läpi. Yhdessä kohtaa ajatukseni jäivät äitin käteen enkä muistanut hypät, josta äiti vaikutti hieman pettyneeltä, mutta sitten jatkettiin taas etiäpäin. Puomin kontaktiinkin osuin hyvin matkalla, josta mamma oli ylpeä ja minä myös.
Kolmannen radan aikaan alkoi olla hyytävää ja olin ehtinyt haaveilemaan autossa jo jonkin aikaa. Haaveet oli sitten mielessäni radalla, jonka tein hiukka hitaasti, mutta ilmeisesti ilman virheitä. Äiskä vaikutti iloiselta, kun olin taas osunut puominkontaktille hienosti. Mutta kuulin muilta että olin hieman flegmaattinen ja niin se varmaan olikin. Noh nyt äiti kertoi että mennään viikon päästä treeneihin ja kisoihin vasta ensi kuun lopussa niin saan haaveilla rauhassa. Lisäksi se uhkasi että sisuskalut lähtee, jotta haaveilu loppuu. En tahtoisi, kun en tykkää piikeistä tai sairaaloista yleensäkään, mutta helpottaisihan se minun oloa, joten pidetään mieli vielä avoinna.

 

Nyt jatkan haaveilua. Moikka!"