Olen jo pitempään miettinyt Reetan käyttämistä kentällä, kun olen käynyt Turussa. Nyt kun Yoyo vietti aikaansa Kuopiossa "varastopäällikkönä" ja minulla ei ollut oikeaa agilitykoiraani mukana (kun Stanistä ei olisi tiennyt yhtään mihin suuntaan se olisi singonnut. Päätin ottaa Reetan mukaan kun kävin moikkaamassa entistä kouluttajaani Ismoa hallilla.

Reetta ei ihan heti tajunnut mihin oli päässyt, mutta yhtäkkiä pissaamisesta tuli mukamas tarpeeton juttu ja silloin sen tajusi. Halliin päästyään ilo ja ihmetys oli suuri. Oikeesti pääsinkö halliin?!!? Aluksi kierreltiin esteitä ihan kävellen ja  juosten. Tämän jälkeen otettiin puomia remmillä ja vähän keppejä, hyppyjä ja putkea. Olisitten nähneet sen silmien loisteen! Siinä meinasi itselläänkin sydän pakahtua onnesta. Teimme Reetan kanssa osittain Ismon treeniä (rimat 30cm). Mummo nauti. Se niin nautti jokaiseta esteestä. Eikä kontaktien hyppiminen ollut unohtunut vaikka kuinka rauhallisesti sitä yritti viedä niille. Pomps. Mutta onneksi ei samalta korkeudelta tai samalla vauhdilla kuin aikoinaan. Keppien hahmottaminen ei onnistunut kyllä alkuunkaan vaikka ne olivat kuinka nenän edessä, mutta se ei menoa haitannut. Ja hienosti ne pujoiteltiin kun kepit löytyi. Oma ohjaus oli mitä oli, mutta hyvin saatiin takaakierrot ja välistä vedot tsemppaamisen  jälkeen sujumaan.

Jäähkärin jälkeen Reetan tassut olivat edelleen menossa hallille. Taisi olla huippu hauskaa!! Pettyneenä Reetta joutui sitten auton takakonttiin.

Kiputilojen pelossa (ja kun kiparia Reetalle ei muun lääkityksen takia voi antaa) mummo sai BOT-loimen päälleen ja sehän tarkoitti nukkumista. Reetta nukkui onnellisena ätin peiton alla yön. Aamulla kun tulin ala mummo tuli vastaan onnellisena venytellen. Kivuista ei ollut tietoakaan vaan mummeli oli elämänsä kunnossa ja iloitsi kaikin mahdollisin tavoin koko aamun ja illalla kun pakkasin se luuli lähtevänsä kisaamaan.

Ei voi sanoa kun että taisi lämmittää vanhan mummon sydäntä tuo agility tuokio todella paljon. Lupasin Reetalle että jos se on elossa vielä vuoden päästä niin vien sen taas kentälle (ja varmasti jo kesällä). Nautin itse lähes yhtä paljon Reetan kanssa tekemisestä, mutta ei kukaan voi nauttia siittä yhtä paljon kun mummeli vuoden tauon jälkeen.

(nuorten SM03-2)

(Videoita tulee, kun opin niitä lataamaan kamerasta. Projekti hieman kesken.. :P)

 

 

Torstaina treenailin sheltillä (videota jossain välissä) 

Ja maanataina Yoyo sai uuden takin