Yoyo matkusti siskoni kanssa Vilnaan  näyttelyyn 10.-12.10. Matka alkoi siten että äitini haki popot Kuopiosta alkuviikosta, koska en millään olisi päässyt töiden takia viemään koiria Turkuun. Yoyo lähti reissuun Verdin ja skotti lauman kanssa, kun Stanley jäi odottelemaan kerryjen kanssa minua Turkuun.

11.10 kisasimme Stanleyn ja Reetan kanssa ATTn kisoissa. Molemmille oli luvassa kaksi starttia uudessa ATTn hallissa. Ensimmäisen radan juoksin kengät jalassa. Stanleyn vuoro oli ensin ja kuuluttaja loi paineet ensin niin tyyneen ohjaajan mainitsemalla ASBn kisaraportin "ATTn lahja HU-PUlle" kommentin, jota en itse voi sietää! Noh itse radalle. Stanleyllä oli hirmuinen vauhti päällä ja rata oli meille sopiva. Ratamme kuitenkin kompastui keinuun, kun innostuksissani koitin kannustaa Stanleytä tulemaan esteen reippaammin, mutta se hyppäsikin sivusta alas. Tämän jälkeen vielä vitonen kepeiltä ja hylkääminen renkaalla tapahtuneiden mokien takia. Reettan kanssa en ole kisannut pitkiin aikoihin saatika treenannut, mutta mummolla homma käy jo rutiinilla ja olikin hauska päästä irroittelemaan varman suorittajan ja radan luvun taitavan koiran kanssa. Noh, Reetan kanssa sitten kompastuttiin siihen mihin yleisimmin: komea loikka puomilta ja puomin jälkeinen elämä sitten epä onnistuikin vallan mainiosti. saldona siis kaksi hylkäämistä.

Seuraavan radan lupasin sitten juosta paljain jaloin ja olin itsekkin utelias siittä kuinka alusta toimisi paljaan jalan kanssa (minä nimittäin pidän paljain jaloin kisaamisesta siihen saa aivan uudenlaisen tuntuman). Tämäkin rata oli meille profiilina vallan mainio. Stanleyllä oli taas vauhtia joka oli taas erittäin positiivinen asia. Hylky radalta tuli. En kyllä nyt satu muistamaan syytä, mutta silti jäi erittäin hyvät tunnelmat. Niin ja matto sopi myös erittäin hyvin paljaalle jalalle. Joskin nyt huomasi että pohjassa oli pieniä epätasaisuuksia, mutta nekin lähinnä kentän ulkopuolella. Reetan radalla olin päättänyt että nyt tehdään kontaktit kunnolla ja näytetään mihin pystytään, MUTTA.. Reetta olikin päättänyt näyttää kuinka korkealta se pystyi hyppäämään ja sitä enne kuinka haastavasti ja kertovasti se pystyi minua katsomaan. Siispä tuloksena 10, mutta aika oli hyvä ottaen huomioon sen että olin jo palauttamassa koiran takaisin kontaktille, mutta radan lukutaitonsa ansiosta Reetta jatkoi rataa itsekseen ja olihan siittä menosta nautittava ja ohjattava mummo maaliin asti.

Hyviä uutisia kuului Vilnasta Yoyo oli ollut ROP ja saanut sertin sekä cacibin ja näin ollen tytöstä tuli Liettuan valio ja saman tittelin ansaitsi Verdi. Seuraavana päivänä Yoyo oli paras narttu kakkonen eikä ehtinyt jäämään kilpailemaan vara-cacibista, joten se jäi saamatta.  Verdin siojoitusta en nyt muista.

Nyt sitten on taphtunut taas se että Yoyo on aloittanut juoksunsa, jonka takia joudumme jättämään ensimmäisen HUPIJA projektin koulutuksen väliin ja samoin Kajaanin agility kisat.:(