Yoyon juoksut ovat onnellisesti takana ja olen jäleen onnellinen siittä että Stanley on leikattu muuten voisi kohta maailmaan tulla muutama pentu.

Juoksun jälkeen mentiin treenaamaan heti hukka-putken uuteen halliin Itkonniemellä. Mattopohja oli hieman omituinen koirien tassuille eikä läheskään täyttä tehoa saatu vauhdillisesti irti. Treenien teemoinan olivat keppikulmat ja irtoaminen. Keppi treenit menivät hienosti, kun itse ymmärsin miten asiat tehtiin. Vaikempana takaaleikkaus "vaikeasta" kulmasta. Irtoamis treeninä sitten harjoittelimme MM-kisojen maxien finaaliradan loppua, jossa suuren suurta hankaluutta tuotti se puomin alla ollut putki. Yoyo ei meinannut mennä sinne millään (toki meillä ensimmäinen mutka oli tiukin 180 assteen käännös mikä mahdollista).

15.päivä eli lauantaina lähdimme kisaamaan borderien Lurun ja Taavon kanssa Varkauteen. Kisat venyivät pitkälle iltaan ja olimme koton avasta hieman ennen puoltayötä, mutta tämä kannatti. Ensimmäinen rata oli profiililtaan vauhdikas ja vaikutti meille kaikille sopivalta. Ensin radalla oli vuorossa Yoyo. Puomin kontakti onnistui hyvin. Olisin ehkä toivonut hieman napakampaa pysähdystä, mutta mutta. Kaikilta muiltakin osilta rata meni nappiin tuloksena siis ensimmäinen SM-nolla ja sijoituksena neljäs! Stanleyllä oli tämän jälkeen näytön paikka. Yllättäen pojalla oli erittäin huima ja tasainen vauhti omaan tasoonsa ja perustekemiseensä nähden. Kontaktit varmistin, joten niissä kului hieman enemmän aikaa. Koska radalla ei (pitkästä aikaa) ollut rengasta emme voineet siihen "kompastua". Kepeillä sitten tuli virhe, joka tietenkin kostautuu meillä myös ajassa. Toivottavasti poika oppii pujottelemaan itsenäisesti niin homma helpottuu huomattavasti. Tulos siis 5 ja aika hieman reilu +3sek.

Toisella radalla tuomarina toimi S.Mujunen, joka oli kirjoittanut vast ikään Koiramme-lehteen jutun podengoissa, jossa mainittiin ettei podesta oikeen ole agilitykoiraksi. Niinpä heitin raivon päälle ja päätin näyttää että rodusta ON agilityyn!!!! Noh kuinkas sitten kävikään.. Toiseena esteenä 90 asteen avokulma kepeille ja siihen kosahdimme. Yoyo meni ensimmäiseen väliin, mutta liian vauhdin takia kaartoi kolmanteen väliin ja tästä vitonen. Loppu rata sitten sujuikin lähes kuin unelma ja päätin että tykitäme täysillä niin että Mujunen näkisi että kyllä me osataan tää homma.

16.päivä oli sitten vuorossa aamu herätys 6.00, kun nukahtamaan oli päästy noin 00.30 ja unen tuloon meni ½-1tuntia. Sitten 6.45 suunta kohti Pieksämäkeä ja HuPiJa treenejä jossa kouluttajana Tarja Ihalainen. Ei siis väsyttänyt ketään yhtään;) Radan kulusta tänne piakkoin. Nyt on lähdettävä muihin hommiin.