Lauantaina lähdin 10.00 kohti Varkauta ja PiirM-kisoja (joissa kisasin maksi 2-luokassa myös lainakoiralla, mutta ei siittä nyt sen enempää, kun pitää päästä purkamaan). Mini 3-luokka alkoi mooooonen tunnin kuluttua, mutta koirat olivatkin keräneet virtaa kiitettävästi auton takakontissa.

Hyppyrata:
Stani - Poika jäi lähtöön hienosti ja heti ensimmäiseltä esteeltä tiesin että poika toimii tänään tosi makeesti, jos mitään ihmeellistä ei satu. Vauhti olikin Stanleyn vauhdiksi lähes hurjaa. Pussit ja muurit läpäistiin loistavasti (ja se okseri jonka monet möhlivät!!!! Jokainen tiputtanut voikin miettiä mitä tuli tehtyä), MUTTA jotta koskaan ei onnistuttaisi niin ennen keppejä ollut rima tuli alas. Taisin liian tiukaan ottaa pojan esteeltä. Pienen ihmettelyn jälkeen päästiin kepeille ja ne menivät tänään aivan nappiin!! Loppusuora mentiin täysillä ja suuret kiitokset koiralle maalissa. Ei voi sanoa kun hitsin hitsi tuon riman kanssa. Jäi se eka kolmosluokan merkintä saamatta kisakirjaan taas kerran.
Yoyo: Jes nyt löytyy intoa ja koira kulkee!! Hyppis meni mahtavasti. Lopun takaa leikkaukset (x3 tai 4) sujuivat hienosti, mutta ajallisesti jokin muu ohjaus olisi ollut parempi, mutta kun myöhässä mitä myöhässä. Tulos siis 0 -3?? sij. 5.

Agirata:
Hyppyradan jälkeen olimme piirinmestaruus taistossa neljäntenä Suskun, Taavin ja Kertun jälkeen. Viisi viimeistä lähti käännetyssä järjestyksessä. Rata oli meille mitä mainioin ja koira kulki taas hyvin. Puomin jälkeen oli viimeinen kaarre ennen putkea ja putkesta kääntyvää lähes 180 asteen loppusuoraa. Ennen putkea olleiden esteiden kohdalla mietin (kun tuntu että Yoyolla kesti kiertää esteet vaikka kuinka kauan) että juoksen putken vanhan aikaisesti, mutta tein päätöksen että pysyn suunnitelmassa (tässä vaiheessa edelleen hienoa nollaa oltiin tekemässä). Koira tulee putkesta ulos ja tajuan että ei HELVETTI, PERKELE, SAATANA olen väärällä puolella viimeisiä esteitä!!! Tässä kohtaa ei sitten ollut enää mitään tehtävissä vaan otettiin viimeiseltä esteeltä kielto ja menetettiin näin hopea sija, joka muuntui näin ollen sijaksi 11sta. Voitte vaan kuvitella miltä tuntuu (ja voin aavista miltä Hanna-Leenasta tuntu SM-finaalissa ja Jaakosta MM-finaalissa). Kyllä siinä tuli tunteet niin pintaan että kyyneletkin tulivat silmään. Noh koiran sain palkattua kunnolla ja se ei tiedä asiasta mitään.

Tämän seurauksena on nyt sitten aika moinen masis päällä ja sunnuntaina tuli paljon asioita pohdittua ja itkettyä. Tuntuu että me ei onnistuta koskaan (tai siis onnistutaan, mutta sitä ei sitten palkita mitenkään). Kesä oli katastrofi Yoyon hormoonien(?!?!) takia ja silloin kaikki kisat meni penkin alle ja oikeen kunnolla. Ennen kesää oli TSAUn kisat, jossa tehtiin elämämme kolme parasta rataa, mutta ulkopuolinen häiriö pilasi niistä keksimmäisen ja tämän takia keskittyminen meni ja vikalta radalta oma virhe, jotka söivät nollavoitot. Kaikki muut joilla on nuoria (vuoden tai alle kolmosissa olleita kolmosluokan koiria) ovat ottaneet avakiinnitykset: Harri&Roisto, Hanna&Kerttu, Rauno&Nova, Niina&Sumu (on jo valio, sheltti Aino, villis Aksu, sheltti Riku........ 
Eihän tuo popo ole helppo agility koira, mutta kyllähän Yoyo on ehdottomasti ainakin osan noiden koirien tasoa! Sitä ei varmaan voi kukaan kieltää, mutta miksi meille ei sallita onnistumista? Oi miksi?