Oma uusi agility kausi alkoi parisen viikkoa sitten kun löysin pitkästä aikaa innon ja palon uudelleen tähän lajiin. Kesä SM-kisojen jälkeen on mennyt syystä jos toisesta aikalailla ilman agilityä, mutta uuteen nousuun lähdetään nyt!

Kävimme kopasemassa omat kisat tuossa viimekuun puolessa välissä. Ja todellakin kokeilemassa. Ei oikeen irronnut niin kuin olisin halunnut vaikka meno olikin suhteellisen hyvää. Ekalta radalta turha kieltovirhe, kun en muistanut jostain kumman syystä käskyttää Yoyoa takaakierrolle (kun tuo koirahan kiertää mieluiten kaikki esteet takaa jos joku sen mielipidettä kysyttäisiin). Muu rata juostiinkin ihan mallikelpoisesti. Toiselta radalta sitten hieman yliaikainen nolla, joka johtui hitaista kontakteista ja lopun omasta revittelystä, jonka takia Yoyolle tuli kiire ja se joutui hyppimään epäpuhtaasti. Näillä tuloksilla Yoyo on kuitenkin Piirinmestaruus 5. Viimeinen rata hyllytettiin hyvillä mielin :) Lopu pelissä kuitenkin jäi hyvä maku suuhun.

Lauantaina meillä oli kisat sitten Jyväskylässä, jonne suuntasimme Mikan ja Mikon kera. Minulle ihan tavalliset kisat, mutta matkakumppanille kisat olivat rotumestaruus mittelöt!
Ensimmäinen rata näytti ykkösluokan radalta ja sehän oli minulle suuri haaste, koska helpot radat eivät sovi päälleni. Noh tärkein tavoitteeni oli sitten pitää pääni kasassa. Ja Yoyohan auttoi työtäni! Eli VARASTI LÄHDÖSTÄ!!??!! Siis minun pieni, kiltti, tottelevainen podengo. Kuului vaan kauhea RÄYH-rääkäisy ja popo oli jo vauhdissa. Tämä sai minulle sopivan adrenaliinin päälle, jonka avulla mentiin koko rata läpi. Tein yhdessä kohtaa eriratkaisun kuin muut minit ja se tuntui sopivan siihen kohtaan paremmin kuin valssi härdellit. Tein siis sylkkärin. Rata sujui hyvin ja vauhtikin tuntui kohtalaisesti ja maaliin saavuin hyvillä mielin hienojen juoksukontaktien kera. Tosin keppien hitaus jäi hieman kaivelemaan.
Lopputuloksena siis nolla ja aika -5,95. Tällä tuloksella voitimme luokan. Aluksi voitto ei oikeen tuntunut kovin kummoiselta, koska luokka oli pieni (11 koiraa) ja sillä emme edes sertiä saaneet, MUTTA... Sehän tarkoittaa että pahin haaste MM-karsintoja silmällä pitäen on selätetty. NOLLAVOITTO ah niin nautinnollinen sellainen kuitenkin.

Toinen rata oli sitten jo lähempänä kolmosten rataa. Tosin 8 ensimmäistä ekaa estettä olivat lähes täysin samoissa paikoissa ja ne mentiin samassa järjestyksessä kuin eka rata. Voittaja fiiliksellä lähdettiin sitten rataa suorittamaan (siltä se oli kuulemma näyttänyt :P). Rata sujui vähintään yhtä hyvin kuin eka rata ja tuloksena taas hieno nolla ajalla -5,79. Tällä tuloksella sijoituimme toiseksi heti sheltti Tirrin jälkeen. Palkinnoille pääsi myös valmennattavi ja kisakaverini japsi Miko.

Vitsi mitkä fiilikset! Päivää paransi Mikan ja Mikon rotumestaruus ja heidänkin kaksi hienoa nollaa hyvillä ajoilla, joten meillä molemmilla on nyt tuplat plakkarissa. Nyt vaan satunnaiset nollat napsimaan.

Nyt lähden tällä asenteella joka radalle enkä häviä ennen kuin lähden edes radalle. Kiitos Tuija perseelle potkimisesta ja ajatusten herättämisestä!!!