Sunnuntaina saimme Riitan loukkaannuttua mahdollisuuden osallistua torstain treeneihin ACElla. Tarjous oli mielenkiintoinen ja pakollinen hyödyntää.

Yoyo oli aivan täpinöissään treeneissä ja meinasi revetä remmissä joka suuntaan. Rataantutustumisessa sain sitten vihdoin tietää mikä on ollut kaikkien puhuma hirtto-ohjaus. Eli se on ohjaus mitä olen tehnyt iät ja ajat ilman nimeä (huoh... samaan aikaan nimet helpottavat ja vaikeuttavat lajia)! Treenit toivat uusia piirteitä poppiksesta esiin. Nyt treenattu vauhti ja vedätys on aiheuttanut sen että koirann itsevarmuus on katossa. Ei siis tarvii kauheesti mukamas tsekkailla missä ohjaaja menee. Yoyo tykitti putkesta täysillä renkaalle vaikka kutsuin aivan toisessa suunnassa toiselle esteelle sitä tulemaan :O Olin jopa iloisesti yllättynyt tästä muutoksesta. Tosin nyt pitää löytää tasapaino. ACEn kontakti taisivat olla tytölle liian tummat tai sit intoa oli liikaa niin yli hypättiin (ja noh itse en pystynyt puolikuntoisena juoksemaan tarpeaksi lujaa.. Vai onko nää vaan selityksiä?? eiköhän sekin selviä pian.)

Kokonaisuutena treeneistä jäi ihan hyvä mieli. Katsotaan miten tässä nyt käy.