Nyt alkaa elämä voittamaan tän taudin, mutta kylki kyllä kiusaa vielä varmaan jonkin aikaa....

Eilen käytiin Mikan ja Mikon kanssa pyörähtämässä Varkauden kisoissa, mutta sitä ennen kävimme rally-tokossa. Rally-tokossa Yoyo on niin taitava että koutsi ei edes keksinyt mitään moitittavaa. Palkata voisin ehkä useammin niin pysyis hauskuus yllä, mutta siis.. Yoyo seuraa tiiviisti hienossa katsekontaktissa, istuu kun pysähdyn, tekee liikkeestä maahan täydellisesti ja peräpään käyttö on upeaa! WAU.

Mutta nyt siihen päälajiin eli agiin. Kisat oli pikkasen myöhässä ja olo oli vähän kiikun kaakun kuinka käy  jaksamisen, kun ei kahteen viikkoon ollut tullut liikuttuakaan kun sängyn ja vessan väliä käytännössä. Rata näytti siltä että se voipi mennä ihan kivasti jos onnistuu, mutta ei ehkä mitään ihmeempää ole luvassa. Rataan tutustumisessa pari paikkaa tuntui todella ikäviltä ja toiveet hyvästä sujuvasta nollasta olivat hetken hieman kateissa.
Ei kun lähtöön (meidän Yoyo, joka pitää lausua Jojo lausuttiin pitkästä aikaa Joujouksi). Toisena esteenä oli puomi ja vähän hirvitti se että tyttöllä olisi liikaa intoa, mutta maltti riitti (ehkä kiitos rally-tokoilulle) hienoon juoksukontaktiin, jonka jälkeen saatiin hyvä käännös. Kepitys oli todella nopeaa ja rytmikästä ja siinä kohtaa omat menohalut syttyivät kunnolla. Pyöräytykset, hieno An läpijuoksu, vaativa muuri käännös (meille) ja väärään päähän putkeen (siis oikeaan) sujuivat kaikki upeasti. Sitten putki pyöritykset vauhdilla ja viimeinen ja vaikein kohta - pakkovalssin tapainen säätö - onnistuivat ja maaliin saavuttiin hyvällä nolla ja olo oli että nyt taisi taas mennä aika huipusti. On se vaan huippu tunne kun on saanut kokea tämän nyt niin monesti.

Jäähdyttely lenkille lähdettiin sitten autuaan tietämättöminä sijoituksista ja ajoista ja oltiin niin onnellisia taas onnistuneesta radasta. Koira autoon ja tuloksien tsekkaukseen. Yoyo oli upeasti kolmas!! Hävisi huippu nopeille bordereille, mutta voitti monta muuta huippukoirakkoa!! Yoyon aika oli -8,46 (eli aika oli 38,54 kun ihanne aika oli 47).

Hyppärin alku tuntui aivan hirveältä. Vaihtoehtoina idiootti varma pitkän kaavan kierrätys tai meille huippu vaikea siivekkeen ympäri kierto, johon lopulta päädyin ja se juikin silleen "ihan kivasti". Sen jälkeinen valssi oli aika moinen räpellys, mutta onnistui jotenkunten. Kepeille asti hyvä vauhti, mutta vauhti oli niin hyvä että ei pikku poponen ehtinyt vääntää itseään ekaan väliin vaan valui toiseen väliin.. Loppu sitten ohjattiin vähän löysästi, mutta puhtaasti. Olisihan siittä tullut muuten se viimeinen arvokisanolla, mutta eipä makeaa mahan täydeltä. Vai mitä?

Kotiin palattiin pitkän päivän jälkeen väsyneinä, mutta onnellisina. On mulla vaan niin UPEA POPPIS!! <3 Se taitaa lähes lajin kuin lajin (ja antaakin siksi ehkä rodusta hieman väärää kuvaa :P)

 

Tänään oli sitten toinen agility täyteinen päivä. Aamulla lähdin 9.00 hallille ja vetämäni teema-valmennus alkoin 9.30. Teemana oli radanlukutaito ja rataan oli suunniteltu paljon vaihtoehtoja, ansoja ja haasteita. Jopa hieman pelkäsin ettei radan suorittamisesta joidenkin kanssa tule mitään, MUTTA!!!
Ensimmäisen ryhmän koirakot tekivät hienoa työtä. Ohjaajille saatiin hyvää aivojumppaa ja sainpa itsekin yhden tai kaksi uutta oivallusta erään pienen shetlantilaisen ansiosta :) Toisen ryhmän koirakot yllättivät minut täysin - ja todella, todella, TODELLA POSITIIVISESTI! Voi sitä koutsin riemua kun koirat joille kuvitteli radan olevan joisain kohdin jopa täysin mahdoton suorittivat kohdat paremmin kuin ne joilta luuli kohtien sujuvan kun vettä vaan. Olen niin ylepä tästä ryhmästä. Kolmas ryhmä (jota ei pitänyt alun perin olla.. eikä neljättäkään..) oli myös iloinen tapaus. Oli hienoa, kun ohjaajat haastoivat itseään itselleen vaikeilla asioilla ja onnistuivat!! Vedon voittajakin löytyi ja punkkupullo taisi vaihtaa omistajaa... Neljäs ryhmä oli mukavan erilainen. Kaksi kolmosen koiraa, joiden kanssa vauhti huimasi päätä ja lyötyi vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä ihana pieni valkoinen möllikoira, jonka ohjaaja varmasti sai uusia ideoita ja oivalluksia monestakin asiasta. Hienosti pysyi mukana radan pyörteistä vaikka ei ollut helpoimmasta päästä :) 
Oli niin ihana kouluttaa pitkästä aikaa. Niin paljon hienoja huippu suorituksia, uusia ideoita, hämmästystä ja oivalluksia että voi että. Yksi ikävä hetki kuitenkin varjostaa mieltä.. Kuinka näihin reagoidaan.. Elämäni yksi vaikeimmista tilanteista koutsina eikä todellakaan miellyttävä... Tämä laittaa nyt taas miettimään tätä lajia ja kaikkea siihen liittyvää...

Tunnin huili tauko kotona ja aksaamaan Yoyon kanssa.
Aluksi tuntui että olin todella väsynyt ja kireä, jota korosti se ettei radan rakennuksesta, numeroinnista ja tutustumisesta meinannut tulla siinä porukassa lasta eikä paskaa (joo ihan normaali tilanne, mutta väsyneenä asiat hieman vääristyy, joten anteeksi oma käytökseni :))!! Mutta opimpa uutta. Nyt tiedän mitä se perkeleen vippaus oikeen tarkoittaa (ainakin näille ihmisille - termeistä ollaan tänään käyty paljonkin sanan vaihtoa..). Yoyo toimi aivan todella hienosti nämä kyseiset vippaukset kääntivä poppiksen tosi pienessä tilassa ja hitto että pöyritykset tuntivat huipuilta. Oli niin tyytyväinen tyttöseeni!!!!
Valitettavasti treenikaveri reväytti jalkansa, joten sain astua aussi-Turren puikkoihin. Miellyttävä maksi ohjata: kuuntelee, kääntyy näppärästi ja sopii tyylilleni hyvin ja sitten sillä on niin ihana halu tehdä hommia. Voi pikku turjaketta <3
 

Ihana agilityn täyteinen viikonloppu ja poppis sai niin paljon kehuja (ja jopa toiveita hyvistä sijoista arvokisoissa) että tästä leijaillaan seuraaviin koitoksiin pää pilvissä ;)