Herätys kello soi 3.00 ja reaktio ei ollut kovinkaan iloinen sillä unta oli takana sellaiset kaksi tuntia. Ei kuitenkaan auttanut kuin lähteä liikenteeseen sillä juna lähti Kuopiosta 4.08. Matka kului yllättävän rattoisasti hyvässä seurassa ja ihme ja kumma ilman myöhästelyitä VRn suunnasta. Tosin tämä korvattiin sitten erittäin kärttyisellä konnarilla ja vaunulla jossa oli 16 astetta "lämmintä". Onneksi konnari järkeisty ärähtelyiden jälkeen ja saimme koirinemme siirtyä lämpimämpään vaunuun.

Juna saapui paikalle 8.45 ja siittä alkoi ensimmäinen armoton päivä Helsingin voittaja näyttelyssä. Yoyo pikkuinen oli stressanut junassa normaalia enemmän ja siinä kaaoksessa se sitten kulki ja ihmetteli ja vähn äksyili uroksille väsymystään.

Tämän päivän tuomarina toimi Rui Oliveira Portugalista, joka oli ollut tämän vuoden päänäyttelynkin tuomari (emme osallistuneet siihen). Siinä keskareita ja pieniä sileitä seuratessa tuli todettua paristi että hieman omituinen tuomari, mutta eivätkö ne kaikki olekin vähän omituisia ;) Siiri meni Yoyon kanssa valio narttujen arvosteluun ja siinä oli kyllä tuomarille kolme erittäin erilaista podengo narttua! Kaikki hyvin erityyppisiä. Yoyo sai ERIn ja voitti luokkansa. Paras narttu kehässä sijoittui toiseksi häviten todella lupaavalle nuorelle nartulle. Lisäksi tulos oikeutti CACIBiin.

"Good head. Nice shape. Good coat. Good movements. Acceptable set of ears." (eli aika mitään sanomaton arvostelu)

 

(kuva myöhemmin)

 

Hetken sitten pörräsin pitkin messaria, mutta se kamala väkimäärä, nälkä ja väsymys ajoi meidät pois siittä kaaoksesta syömään ja hotellille. Tänä aikana onnistuin äksyilemään isälleni vähän liikaakin edellä mainituista syistä, mutta myös vähän muusta. Täysi maha ja ihana hotellihuone pelasti illan. Hetken jaksoin valvoa, mutta siittä alkoi lähes 12 tunnin yöunet.

Seuraavana aamuna oli vuorossa Voittaja näyttely. Eilisen päivän tomut, väsymys ja ärtymys oltiin tiputettu harteilta ja tästä alkoi uusi toivoa täynnä oleva päivä, mutta se loppui sitten vieläkin kireämmissä tunnelmissa. Siittä kohta lisää.
Popokehää taas seuratessa ajatelin että tuomari voisi tykätäkin Yoyosta tyypiltään. Juuri kun tuomari aloitti tauon ennen pienten karkkareiden kehää jouduin poistumaan isoon kehään vehnäterrieri Bonon kanssa näyttämään yleisölle millainen terrieri oli. Ja Bonohan oli kunnon terrieri uros hormooneineen päivineen kun takan oleskeli ja tepasteli ihana kiimainen kerrynarttu :D Mutta tulihan käytyä isossakin kehässä.
Koko ajan jännitin Yoyon kehää, mutta ehdin paikalle juuri kun valio nartut astuivat kehään. Tältä päivältä eilisen valionartuista puuttui Weppi, mutta muuten porukka oli sama. Arvostelun aikana seurasin tuomaria ja näytti taas että Yoyo miellytti sitä, joten hämmästys oli suuri kun Siiri sai käteensä punaisen nauhan!!! Joo onhan sen sanallinen muoto erittäin hyvä, mutta minulle se on sama kuin ei hyvä. Ja otan vielä liian helpolla tuomarin tuomiot itseeni. Juuri eilen kun Tiia vielä kehui kuinka Yoyon takakorkeus on hävinnyt (tästä tulee kuva). Mielenkiinnolle sitten odoteltiin arvostelua ja se meni näin...

" Good size. Good expression. Correct aers. Enought neck. Good forechest. Enought bone. Good ribcage but too straight on the rear and moves with much too short steps and inefficiently. Very good coat."

Onhan tuo totta että Yoyolla ei ole ehkä liikeet parhaasta päästä, mutta ne ovat samanlaiset kuin keskivertaisesti popoilla tuppaa olemaan. Noh päästiin siittä hyvästä lähtemään aikaisemmin kotiin kuin oli tarkoituksessa kaiken vitutuksen keskellä (olen liian herkkä arvostelulajeihin). Siinä meni se viikonloppu eikä näyttelyihin onneksi tarvii taas vähän aikaan mennä vaan voidaan keskittyä aksaamaan, rally-tokoilemaan ja tokoilemaan sekä oleilemaan.