Meillä on ollut agility rikas viikonloppu ei voi muuta sanoa. Paljon hyvää ja paljon pahaa mahtui koko viikonloppuun.

Lauantaina Mikkeliläiset kävivät Hukka-Hallilla vai pitäiskö sitä kutsua nyt sen uudella nimellä eli Musti & Mirri areenaksi (http://www.hukka-halli.com/?page_id=6). Olin kehitellyt radan aiheena erikoisesteet (eli pituus, okseri, sarja, pussi, keinu... ). Ólin iloinen sekä hienoista suorituksista kuin siittä että koirat ja ohjaajat menivät asettamiini ansoihin. Varsinkin kun ekan ryhmän kohdalla tuntui että rata oli aivan liian helppo, mutta onneksi seuraavat sitten korjasivat tämän tilanteen.

Sunnuntaina menin Yoyon kanssa Julia Kärnän valmennukseen. Pieni toivon kipinä sydämessa, kun Yoyo vaikutti aktiiviselta ja innostuneelta. Silti pelko oli syvällä.
Kun asetin Yoyon lähtöön into vaikutti hyvältä varsinkin kun se karkasi heti pilliin puhallettaessa. Noh mutta toivo oli turhaa. Yoyo suoritti koko radan ekalla kertaa päin helvettiä, kun ohjaajan rytmitys oli aivan väärä tähän mielen tilaan eikä se irronnut normaalilla tavalla. Miten koiralle voi oikeasti tulla noin totaali taantuma'? Onneksi Yoyo hyppäsi puomin kontaktin ja pääsin ottamaan siltä luulot pois asian suhteen. Tämän vedon jälkeen uusi yhteinen rataantutustuminen ja sen jälkeen noin 11 minuutin treeni aika per koira.
Toiselle vedolle päätin tehdä nollan vaikka mikä olisi ja nollahan sieltä tulikin. Ei virheen virhettä eikä koira jäänyt mahastaan kiinni estesiin siivekkeen ympärikierroissa niin kuin edellisellä kerralla. Surkuhupaisinta koko treeneissä oli että Ýoyo sai kouluttajan SANATTOMAKSI!!! Julia ei voinut uskoa että Yoyo on kolmosluokan koira (arvatkaa kuinka sydämeen sattui). Yoyo meni välillä hyvällä vauhdilla muutaman esteen kunnes se taas hyytyi´ja taas kiihtyi ja taas hyytyi. Ja oma ohjaukseni oli Julian mukaan todella hyvää ja tarkkaa (josta saankin yleensä aina hyvää palautetta, mutta ei se tässä kohtaa lohduttanut).
Sinne meni 28 euroa hukkaan, kun ei koulutuksesta oikein saanut mitään irti (ei siis kouluttajan vika vaan koiran). Harmittaa kaikin puolin ja treenit loppuivatkin sitten itkuun ja parkuun. Nyt odotellaan viikko kunnes kokoeillaan taas uudelleen aksaa. Ja ne sisuskalut kyllä lähtee kun budjetti antaa periksi.

Tänne perään haluan onnitella Riittaa ja Turrea JOAn kisojen nollavoitosta! Olen niin onnellinen heidän puolestaan. Tuo voittohan on vain odottanut tuloaan. :)