Lauantaina Yoyo näytti jo hyviä merkkejä. Aamuisella jäälenkillä se viiletteli kantavaa hankea pitkin minne sun sattuu ihan luvan kanssa, mutta kun kuljettiin teitä pitkin se seurasi hienosti edessä missä menen ja kun kutsuin Yoyon kulkemaan sivulle, se seurasi kuin paraskin toko-koira. Käsky oli kuitenkin vain "vieressä" eikä "vasen" joiden tiiviiydessä pitäisi olla eroja.

Sunnuntai aamuksi olimme luvanneet mennä häirköksi hallittavuustestiin tokomainen pilke silmäkulmassa. Ennen hallittavuus testiä tehtiin hieman aksaa ja korvissa soi ihanan kamala räksytys. Tässä kohtaa tajusin että nyt on suunta ylös päin, vaikka vielä viikko sitten oltiin epätoivon kuopassa.
Hallittavuustesti alkoi tuomarin tervehdyksellä ja se meni hyvin. Hieman neutraalimpaaa tervehtimistä olisin Yoyolta toivonut, mutta menköön tämä harjoituksen puutteeseen. Yhteistyötemppo oli meidän huonoin suoritus, koska Yoyo tarjosi ennen oikeaa temppua muutamaa muuta tempausta. Seuraaminen onnistui hienosti. Se tehtiin pujottelemalla muiden koirien välistä. Yoyon seuraaminen oli hyvää, keskittynyttä ja suhteellisen tiivistä ja kun muut ohittelivat Yoyo se vain vilkaisi muutamaa pikaisesti. Paikallaan olo (30sek) onnistui hyvin. Yoyo ei noussut istumaan eikä ryöminyt vaan makasi rauhallisesti paikallaan. Hyvä Yoyo! Ja odotti vielä vasen -käskyä kiltisti maassa kun saavuin vierelle. :) Luoksetulo onnistui kivasti, mutta olisin tahtonut siihen enemmän vauhtia.
Hallittavuustestin jälkeen otimme vielä hieman putkirallia ja keppejä. Ihan hyvin meni ja räksytys oli ennallaan. Tytöstä huomasi väsymyksen rupeaman lopussa. Laitoin Yoyon kiinni aitaan odottamaan kun auton Jerrin palkkauksessa. Se istu HILJAA ja katseli vain. Loppu illan tyttö retkotti ketareet ojossa sohvalla-boksissa-sängyllä-peiton alla.

Tiistaiksi saimme paikan ACEn treeneistä. Lähdin positiivisella ja pelottomalla asenteella. Lenkillä Yoyo viiletti lähes normaaliin malliin. Tosin se viiletti Jerrin  mukana vaikka yleensä Turre on se Yoyon kumppani. Rata vaikutti kahta kohtaa lukuunottamatta meille sopivalta varsinkin jos Yoyo olisi lähelläkään normaalia.
OLISITTEPA NÄHNEET MITEN YOYO RYNTÄSI RÄYHÄLLÄ HALLIN SISÄLLE!! 
Tämä antoi minulle todella hyvän fiiliksen. Ennen varsinaista rataa testasimme piippaavan pöydän. Mitään ongelmaa ei varsinaisesti ollut, mutta hteken Yoyo etsi äänen lähdettä kallistelemalla päätään ja kurkkimalla pöydän alle. Naks + nami -vahvistusta ja ei kun testaamaan kaksi kohtaa jotka tuottivat minulle eniten pään vaivaa.
Eka pään vaiva pöytä+hyppy+putki+hyppy+putki. Ratkaisuna Yoyolle toimi yhtähyvin sylkkäri kuin työntö. Taitava pikku otus.

Seuraava kohta hyppyjä. Paremmin onnistui törkkäys kovaa juoksu törkkäys. kuin valssi +sylkkäri.

Sitten koko radan kimppuun! Yoyo on nyt ollut niin täpinöissään että karkasi lähdöstä (pitää treenata!!). Rata sujui tosi hienosti tuohon ensimmäisen koepätkän putken jälkeisen hyppyyn. Piipittävä pöytä ei tuottanut ongelmaa ja pääsin irtaantumaan hyvin. Tuosta pöydästä tykkäsin muutenkin, kun pystyi itse ennakoimaan hyvin koska pipipipi alkaa ja koira saa lähteä pöydältä. (Coatchikin tästä kehui, mutta eihän se tarvinnut kuin laskemisen  5-4-3-2-1----)
Mutta tuohon ongelma kohtaan. Koekierroksella hypyllä onnistui jaakotus, mutta nyt ei. Yoyo kielsi esteen juuri kun oli hyppäämässä. Harri osasi ensimmäisenä ihmisenä kuvata minulla havainnollistavasti mistä ongelma johtuu: me kisataan Yoyon kanss juoksukilpailuna koko rata läpi ja kun yhtäkkiä vaihdan suuntaa niin Yoyohan jatkaa kisaa ja vaihtaa suuntaa. Tähän lääkkeenä olisi eteen palkkaus ja käsi palkka jätettäisiin kokonaan tälläisissa tilanteissa pois. Täytyy  harkita ja toteuttaa ainakin osittain. Tein sitten jaakotuksen sijasta ihan koko pyöräytyksen. Jatko sujui moitteettomasti. Yoyo muisti Julian kurssin puomin pölläytyksen ja hiippaili alas kiltin kuuliaisesti (vaikka yritin vapauttaakin aikaisemmin). Loppu rata sujui sitten taas hyvin. 38 estettä selätettiin minimaalisilla virheillä ja kunnon rähinällä. Ai että olin tyttöön tyytyväinen.
Kontakteista keskusteltiin vielä Harrin kanssa ja niitä jään nyt taas pohtimaan. Kun kaikki olivat suorittaneet radan niin oli aika vetää kisanomainen suoritus. Tämä ei sitten mennyt meidän osalta kovin imartelevasti vaan virheitä ropisi, pari huonoa hyppyä ja hidastusta. Taas Harrilta palaute, jonka itse olisin radastani antanut. Niitä ei vaan itse aina tajua!!! Mikä tyhmimys!! Vietit, vieti, vietit. Vedettiin ihan loppu sitten uudella vietillä ja meno oli taas erilaista.

Treenien jälkeen käveltiin Harrin ja Günterin kanssa lenkki. Olisin luullut että Yoyo pölläyttää vähän nuorta bcn alkua, mutta Yoyohan innostui melkein leikkimään tämän kanssa.
Ei ole aikoihin ollut näin hyvä olo agiliitämisen jälkeen.  Meillä on toivoa ja nyt odotellaankin omia kisoja uudella innolla.